mummu

Kirkon pihalla rakennuksessa,
viimeisen kerran katsomme mummua,
lapseni sylissäni.

Mummu valkoisessa arkussa makaa.

Kuolema niin epätodellista,
halusin että hän tulisi vielä takaisin.

Vaikea käsittää,
enää koskaan ei nää.

Kirkon sisälle arkku kannetaan,
seppeleet lasketaan.
Lausutaan siihen jotain sopivaa,
jokainen vuorollaan.

Lopulta arkku kannetaan,
monta miestä,
hautapaikan viereen.

Kuoppa lapiolla kaivetaan,
syvä.

Hitaasti arkku lasketaan,
multaa päälle heitetään.

Seppeleet uudestaan lasketaan.

Tuntui pahalta,
miksi mummun pitää mennä sinne.
Epäreilulta.

Rankka oli hällä taistelu,
sitkeä oli,
ei mistään koskaan valittanut.
Ehkä hän nyt paremmassa paikassa,
missä kipua enää ei ole.

Ehkä joskus vielä kohdataan.