Sydän piiloutuu peloissaan alle kuoren,
se pysähtyy — vaitonaisena kuolen.
Kyyneleet viimeiset valuvat ja kalmoni on hiljaa;
kivusta irvistäen se vain Kuolemalle tuskani jakaa.
Ja mitään ei tapahdu — mitään et kai salaa,
en silti peloistani havahdu — unelmiimme enää palaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi