Jälkiä karmeissa

ne rikkoi meidät jo lapsena
jätti palasiksi lattialle
yksin piti palaset kasata
hauraaksi kasaksi ne kasasin

rakensin talon palojen ympärille
paljon huoneita rakensin
muureja ja salaovia
sokkeloita, joita en tunne itsekään

uskalsin ottaa myös vieraita
se oli virhe
osa puri jo eteisessä
purin itsekin
osan eksytin sokkeloon
paloja yrittivät viedä mukanaan
revin ne takaisin itselleni

pimessä
täällä on parempi
yksin tuolilla
palaset ja sirpaleet turvana jalkapohjissa
ovi lukossa
pärjään kyllä

kahvia kai silti tarjota voin
ei kuppi kahvia ketään satuta
no istu nyt siihen sitten
kunhan et karmeihin koske
kunhan et ainakaan sisälle tule
älä ainakaan mitään korjaamaan ala
ei nyt ainakaan turhia unelmia elätellä

satutat kuitenkin
satutitkin
PAHASTIT satutitkin
miksi luotin?
purit ja revit haavoja
miksi annoit unelmoida?
tyhmä olin kun uskoin
vaikka uskoinkin vain häviävän pienen hetken
rakkaus on vain Hollywood-höttöä

vaihdan lukot
satutan takaisin
juoksen karkuun

turhaan koitan saada kiinni
vääriä avaimia vain kädessä
huudan, että näkisit
näkisit jotain mitä en näe itsekään
muistaisit vielä sen 
sen lyhyen hetken, joka jaettiin
sen hetken, kun ovi oli raollaan
sen pienen hetken, kuin näimme toistemme palaset
voi kuinka rakastinkaan sitä hetkeä