Paljon hän teki elämänsä aikana,
paljon jäi vielä tekemättä asioita.
Monta pitkää päivää ilman kiitosta,
kova kuori vaan sisällä täynnä tunteita.
Hänen muistoksi kukka keltainen,
se oli hänen voimansa tuoja iloinen.
Surujen tietä elämänsä kulkenut,
siitä muistoksi ruusu mustunut.
Hän yritti unohtaa vaikeat juurensa,
yrittäen lastensa parasta.
Se elämän ilo häneltä pois vietiin,
käy matka nyt maan multiin.
Lapsille vielä viimeiset sanat,
se tunne miten rakastat.
Älä sitä koskaan unohda,
se on elämän kantava voima.
Vaikka katsoisi kauas tyhjyyteen,
älä periksi anna sulla on se voima kylmyyteen.
