Minussa on vähän villi-ihmistä
Sen tietää siitä että kun oikein tuulee,
saan hetkeksi siivet
Ja siitä että haluaisin törmätä karhuun
Eihän siinä ole järjen hiventä
Ja siitä että hengitän syvään vain sateen jälkeen metsätiellä
Ja siitä että kun heinät kuiskivat,
minä humallun
Näin luonto valtaa ihmisen mielen linnoituksen
Äkillisinä kaappauksina
Joiden edessä refleksinomaisesti ego lankeaa polvilleen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit