Isi

 

Itken
kyyneleitä,tukahdutettuja
surua ääretöntä, mustaa.

sydämeni haavoja.
Lähtösi viiltämien,
lailla ruusun piikkien.

Niiden samojen rinnalle,
uneen sinut peitän. 
Syvään,ikuiseen. 

Anna siipiesi kantaa,
kuljettaa.
Älä anna virran viedä,
tuudittaa.
Puhalla niihin tuulesi lämmin,
ikioma voimasi.
Suuntasi valiten,
kotisi etsien. 
Löydät onnen,
kaivatun, kultaisen.

Ole se perhonen.
Värikäs, lumoava.

Tämän salaisuus kauneuden on
pyyteetön, välitön 

RAKKAUS