Kehräsaari

Tuuli lennättää hiekkaa suuhun;
      se narskuu hampaissa. 

Jalankulkijoiden      pienistä
pataljoonista           ei tänäänkään 
             pääse läpi.



Poljen kovempaa, 
   vierelläni
koski höyryää.


Ehkä sinä kuljit   juuri    tästä,

kun nykyhetkestä miinustetaan:
kolmekymmentä -
neljäkymmentä - tai
viisikymmentä minuuttia.


     Tai ehkä 
kokonaiset tunnit
    ovat meidän välissämme.
       (Valovuosien tiedän jo olevan.) 



Mietin mitä ajattelit,
nähdessäsi saman maiseman;

sillan, 

     kosken,

              plastiikkisen kauppakeskuksen,

                                                                
kirotessasi rakennustyömaata sekä 
             jyrkkää 
                
                                             ä
                                          e
                                       k
                                     ä
                                  m
                               ä
                            l
                         y

ennen keskikaupungin 
kolkkoa 
    hälinää.



Jätin sinulle sillalle
lämpimiä ajatuksia,

            
 kerättäväksi 
kotimatkallesi.