Yksinäisyyden puistossa,
kivisen soratien varjossa,
kaikuja yritän kuunnella,
ääriviivoja hahmotella.
Toiveen tuulen huminan,
lämmittävän,
syleillessä otan kiinni kädelläni,
toisesta kädestäni.
Hengitän, kuin eilenkin,
kestin sen silloinkin,
niinkuin nytkin.
kivisen soratien varjossa,
kaikuja yritän kuunnella,
ääriviivoja hahmotella.
Toiveen tuulen huminan,
lämmittävän,
syleillessä otan kiinni kädelläni,
toisesta kädestäni.
Hengitän, kuin eilenkin,
kestin sen silloinkin,
niinkuin nytkin.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit