"vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisä symbaali.
Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.
Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä.
Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti,
ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu,
ei muistele kärsimäänsä pahaa,
ei iloitse vääryydestä
vaan iloitsee totuuden voittaessa.
KAIKEN SE KESTÄÄ,
KAIKEN USKOO,
KAIKEN TOIVOO,
KAIKEN SE KÄRSII.
1.Kor.13
Kommentit
Tosi suloinen ja aidonoloinen runo. Hienosti loppu onkin alussa!
Suloinen, hyvä runo
Pidän tarinallisuudesta, runon kertovuudesta.
Joutuisa runo, jolle jäi miettimään jatkoa.
Kaunista kuvailua: "Hänellä on kultahippuja hiuksissaan,
käsissään kedon kukka."
Pidin kovasti.
Onnea.