Lasisydän

Runoilija Riimihärkä

mies
Julkaistu:
3
Liittynyt: 18.9.2005
Viimeksi paikalla: 23.7.2024 15:17

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
25.4.1962

Runoilu on ollut jäähyllä viime aikoina, mutta elossa ollaan ja toivottavasti uuttakin materiaalia taas joskus syntyy.

 
 
Seison jyrkänteen reunalla
ja katselen Kelttien merta
Ilma on sumuinen ja tyyni
Ennen suolaisena vaahtona
kuohunut ranta on kuin kuollut
 
Meri on ollut tyyni liian kauan
nyt jo neljättä vuotta
Ne myrskyt joita niin pelkäsin
sulkivat minut häkkiinsä
Lopulta ne katosivat kokonaan
 
Kaivan myrskylasin varovasti povestani
ja katselen sitä valoa vasten
Pohjalle on kasvanut kiteitä
Kiteitä jotka muodostavat
kauniita sulkamaisia muodostelmia
kasvaen ylöspäin toisiinsa liittyen
kuin kuurankukkia jäisessä ikkunassa
 
Se tietää myrskyä
ihanaa uljasta vahvaa myrskyä
Ystäväni opetti ettei myrskyä pidä pelätä
sen kanssa pitää vain oppia elämään
Luottaa itseensä
ja kääntää keula aaltoja vasten
 
Hän sanoi että lasisydän on vahva
mutta sitä ei saa kahlita
Sen täytyy elää ja sykkiä aaltojen tahdissa
kuin vanha merenvihreä verkonkoho
 
Minä odotan
elämä käsissäni
 
Pitelen sitä vielä hetken
 
Myrskylasi
on aina myrskyn alla niin kaunis
 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Osui ja upposi - minuun täysillä.

Myrskyä ei pidä pelätä, totta.
Se puhdistaa, se antaa happea, se huuhtoo
turhat pois.

Myrsky opettaa lentämään!

Hieno runo, Kiitos <3
Koskettavaa kerrontaa, tämäkin runosi kestää hyvin aikaa <3 
 

Käyttäjän kaikki runot