Sinä olet minun
sädehtivä rautainen ankkurini,
minun riuttani mihin
väsyneenä raahaudun.
Olet minun seireenini, merenneitoni,
minun pitää
sitoa itseni kiinni mastoon, koska
sanasi ovat kauniit ja viettelevät, mutta itsevarmat kuin
vihreänä myrskyävä meri ja silmäsi loistavat kuin
hunajainen meripihka ja simpukan helmi.
Kellun meressä, yksin, kaukana sinusta,
mutta edes
miljoonat merimailit eivät
meitä kokonaan toisistamme erota.
Sinä katsot kun aurinko nousee
ja minä seuraan kun aurinko laskee.
Sinä nouset ylös, astut päivään uuteen.
Minä päästän irti ja hukun, mereen,
rakkauteen.
sädehtivä rautainen ankkurini,
minun riuttani mihin
väsyneenä raahaudun.
Olet minun seireenini, merenneitoni,
minun pitää
sitoa itseni kiinni mastoon, koska
sanasi ovat kauniit ja viettelevät, mutta itsevarmat kuin
vihreänä myrskyävä meri ja silmäsi loistavat kuin
hunajainen meripihka ja simpukan helmi.
Kellun meressä, yksin, kaukana sinusta,
mutta edes
miljoonat merimailit eivät
meitä kokonaan toisistamme erota.
Sinä katsot kun aurinko nousee
ja minä seuraan kun aurinko laskee.
Sinä nouset ylös, astut päivään uuteen.
Minä päästän irti ja hukun, mereen,
rakkauteen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit