Mare nostrum

Runoilija aloysius

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 6.6.2016
Viimeksi paikalla: 4.9.2024 23:35

Asuinpaikka: Espoo
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Kirjoituksia unettomilta öiltä. Kiitos kommenteista!
 
Emme pysähdy koskaan, ajattelen.

Tiedän, että se ei ole totta.
En silti pysty olemaan ajattelematta niin.

Loiske laitoja vasten toistuu rytmikkäästi.
Siirrän jalkani toiseen asentoon ja pohjalle roiskunut vesi kastelee housujen viimeiset kuivat kohdat.

Kylmyys saa meidät vapisemaan hallitsemattomasti.

Etsin kiintopistettä mustasta horisontista.
Kuu värjää vaahtopäät,
hopeiset, tyhjyyteen sortuvat haaveet.

Moottorin tasainen ääni.
Suljen silmät ja palaan takaisin kotiin, 
sinuun, 
elämään.

Tiedän, että sekään ei ole totta.

Moottorin tasainen ääni vaikenee. Avaan silmät.
Lohduton huuto leikkaa pimeyden.
Ihmisiä nousee pystyyn. Joku sytyttää taskulampun.

Hetken ajan he kävelevät kirkkaan veden päällä.



 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tulee sellainen tunne, että toivottavasti kaikki pelastuivat.
Tässä runossasi on ajattomuuden tuntua.
 

Käyttäjän kaikki runot