Huoneesi on tumma
verhot haalistuneet
eikä ikkunasta hohda enää ruudun loiste
joka toisi turvaa yön kulkijalle
Hän vaeltaa muistoissaan,
uuden rakkauden kipinöissä
jotka joskus kauan sitten
kiipeilivät kylkiluita pitkin
aina huulille saakka
ja edestakaisin
Mieleen palaa tutut hajut ja maut;
sinun kirpeä lempeytesi
jota nyt joku toinen maistelee
Juhannusyön rauha laskeutuu sumuverhona maahan
linnut eivät malta nukahtaa, elämälle ne livertävät
Kulkija pyyhii silmäkulmastaan kastepisaran
yötön yö ei paljasta tähteä,
jolle suurimman toiveen kuiskata.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
