Uskon silti.

Runoilija herranro47

mies
Julkaistu:
9
Liittynyt: 21.7.2015
Viimeksi paikalla: 14.3.2020 6:51

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
4.3.1990

maalaispoika kaupungin vilskeessä opiskelemassa elämää.

 

Piekse. En puhu

Lyö, hukuta.

Ei se ole kipua.

Valun jokeen, joka kerta.

Näkemättä valoa, näkemättä sinua.

Se valo loistaa synkkänä, kertoo tarinaa tuhansista lanteista.

Kelmeä. Ylpeä. Ja niin rikki.

Aorttani valuu kuiviin ilman haavoja.

Ota edes se.

Avaimenperäksi.

Selite: 
Ensimmäinen runoni tälle palstalle. pöytälaatikkoon olen satuillut muutamia runoja eri elämäntilanteista, mutta nyt keräsin rohkeuden kirjoitella tänne, joten pyytäisinkin mielipiteitä näistä ensimmäisistä runoista. Minkälaisen teeman ja tilanteen ne tuovat mieleen?
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tuskaa ja vahvaa epätoivoa. Runoilu auttaa. Ajatukset paperilla helpottaa. Samaistun helposti. Olen kokenut menetetyn rakkauden. Se tuntuu maailmanlopulta.
Pää pystyyn. Elämä jatkuu. Onnellisia hetkiä tulee lisää

Tuo mieleen luovuttamisen tuskansekaista helpotusta?

Runosi on minun mielestäni hyvä, mutta viimeinen sana pois. 
 

Käyttäjän kaikki runot