Oli tyttö tuulisten katujen,
poika pyryisten vaarojen.
Tyttö tuo niin hiljainen,
kulki katuja surullisia,
yksin ja alla päin.
Tuli poika pyryisten vaarojen,
veti tytön mukaansa,
näytti tytölle valtakuntansa.
Siihen tyttö oitis rakastui,
pojan mukaan lähti huoletta.
Onnellisina kulkivat nyt,
tuo tyttö tuulisten katujen,
ja poika pyryisten vaarojen.
Yhdessä ainiaan.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
