kun taas silmäni aukaisen
kalpea kuu varjo maailman
valoon luoksesi tahtoisin
kunhan nousta jaksaisin
ei tää koskaan pääty näin
vain pelkurit kuolee yksittäin
kun siivet selkääni saan
sillon lähdetään lentoon
vähän tuulettumaan
aika tullut on hurjapään tän
siivet selkään ja ponnistaa
eipä ollut niin
helppoa kuin luullaan
ei tää koskaan pääty näin
ei pelkurit kuolee ryhmittäin
kun taas silmäni aukaisen
musta kuu häpeästä kellastuu
valoon luokses jo pääsisin
ponnistaa muistaisin
kuulunko joukoon parempaan
vai siiheen vähän alempaan
ei tää koskaan pääty näin
vain sankarit kuolee ryhmittäin
kun taas silmäni aukaisen
omenapuu kaikki kirkastuu
valoon luokses jo pääsikin
ei tää koskaan pääty näin
ei sankarit kuolee yksittäin
eipä ollut niin
helppoa kuin luullaan
ei tää koskaan pääty näin
ei sankarit kuolee yksittäin
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
