Kellastuneet lehdet
leijuvat polulle.
Hitaasti. Hiljaa.
Katson ympärilleni ja kiedon takin tiukemmin ylleni.
Muutama asken vielä laiturille.
Tajuan syksyn saapuneen.
Taas uudet kuviot,
maisemat vaihtuneet.
Kyyneleet kertovat tarinaa kaipuusta.
Jostain menetetystä.
Sydän toivoo syksyn tuovan uudet ilot,
tuulen vievän ikävän ja muistot mennessään.
Vesi liplattaa ympärillä,
lenkkeilijät juoksee takana.
Elämä jatkuu,
se jatkaa kulkuaan kaipuusta välittämättä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
