Tuuli puhaltaa
hiukset naamalleni
enkä jaksa huitaista
niitä pois
Eivät ne minua häiritse,
en minä mitään olisi katsellutkaan
Auringon hyinen kehä
on jo laskeutunut aikaa sitten
tehtaiden lumisten kattojen taa
Edes kuu
ei jaksa hohdella pilvien takaa,
ja katulamppujen hohde
on vain valon korviketta
Mitä nähtävää on pimeydessä?
Tunnen kuuman käden olkapäälläni,
kun sen sykkivä lämpö leviää jäiseen varteeni
Hitaasti, kuin jo jäätyneeseen puunrunkoon
Ja juuri kun tunnen sulavani täysin,
olen kuulevinani korvissani sanat;
Mennäänkö kotiin jo?
Selite:
Sitten keksin, mitä nähtävää on pimeydessä. //Uaah.. Täähän on ihan täyttä sontaa tää runo.. o.o En nää tässä kyllä nyt mitään runoainesta. Noh, antaa olla esillä, jos vaikka hetken kateltuani näkisin jotain hyvääkin.. Aikalailla juonetonta ajatuksenvirtaa.. :I
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
