Ja niin tuuli laivaa vei
läpi tummien vesien
oli karikkoja, oli rauhallisia satamia
joihin en kuitenkaan
mä tahtonut jäädä asumaan
hetken lepäsin ja tunsin turvaa
kunnes kaipasin uutta hurmaa
Ja niin tuuli taas laivaa vei
läpi aallokon korkean
oli iloa, oli suunnatonta surua
vaan ei onnellista loppua
vain se tunne
kun mentävä on
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
