Miten Askel ei
koskaan
totu rikki repiviin
kiviin,
verestäviin haavoihin.
Pelko jäisellä tiellä.
Ei uskallusta astua
väärään kohtaan.
Väärille jalanjäljille
Lippusi liehuu
niin korkealla.
Näen sen jo kaukaa.
Alla pehmoinen valkea
hiekkaranta.
Yhdessä astumme vihreälle
keitaalle.
Haavat paranee
Ja elämän kivikot taakse jää.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi