Unenomaista metsää tuijotan
Ei edes kuu valoaan heijasta
Katselen, tuijotan ja koitan nähdä
En erota unta todesta
Kohti metsää taivallan, raskain askelin pimeässä
Jokin pimeydessä kiehtoo ja houkuttelee
Siellä on määränpää, sinne päättyy matka tää
Selite:
Kaksi vuotta runosuoni oli tukossa, tässä ensimmäinen teksti mikä sen jälkeen on tullut
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
