saat vuoret seisomaan varpaillaan
kun hengitys hiljaa katkeaa
hukuttaa huoneen huokaukseen
kosketus sekoittaa sähköimpulssit
maadoittaa hermoradat
keho täynnä kipupisteitä
paitsi tässä
sinistä utopiaa
valuu jokina television raoista
rakkaudenkatkuisia sanoja
harkitsematonta tragiikkaa
huone täyttyy raadoista
suunnitelmista jotka
kaikessa nerokkuudessaan
jäävät ajan jalkoihin
tarttuvat lähtiessään eteisen mattoon
kun aurinko nousee haudastaan
ajatus katkeaa
kuinka monta kertaa vielä
unohdat varjosi ovenkahvaan
ennenkuin valo koskettaa
pintaa syvempää
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit