Vanki

Olen vanki, eristettynä maailmasta
kuten joku joskus totesi, vain numero likaisessa mapissa
joka aamu herään bunkkerissani, katson kaltereitani
vuosia olen katsellut samaa maisemaa,
aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi
ja tulen katselemaan vielä vuosia,
tiedän sen, olen ansainnut sen, olen tehnyt sen,
sen mitä lupasin etten koskaan tee,
täällä olen, kenties tänne jään
aamupalan syötyäni, makaan sellissäni
mietin miten, sanoin sulle pahan oloni kuvaisin
en kerjää sääliä, en edes ansaitse sitä,
mutta haluaisin aiheuttamani tuskan sinulle hyvittää,
usein mietin, miltä tuntuisi nähdä hymyilevät kasvosi,
tuntea kätesi kädessäni, pitää lastamme sylissäni
lasta joka syntyi ilman isää,
isää joka ei ollut mukana synnytyksessä,
isää, millainen en koskaan olisi halunnut olla
pyydän, vaikka tiedän että tätä kirjettä tuskin edes luet
että antaisit anteeksi, ja että jos kokonaan yrität unohtaa
ettet pahalla koskaan ajattelisi, olen saanut rangaistuksen
pahinta ei ole se että menetän hetkellisesti vapauteni,
eikä se että menetin työpaikkani,
pahinta on se, että menetin perheeni.