Tässä talossa on vain vieraita.
Tuntemattomia kasvoja,
käsiä joiden kosketukseen en totu.
Puhe on murtunutta ja tummaa,
kieli outoa korvissani.
Illalla matka kotiin
sade toivottuna tuulilasissa,
sisälläni pelko huomisesta
joka vain toistaa itseään.
Mikään ei muutu.
Ehkä joskus opin nämä kasvot,
tämän puheen,
vieraasta tuleekin tuttua.
Mutta heidän kosketuksensa,
se tulee aina olemaan minulle vieras
sillä se ei ole sinun.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi