Kesken askareiden lakkasi huone olemasta huone. Katto tunkeutui lähelle ja loittoni taas. Kirjaimet sulautuivat taustaansa ja tausta otti ne ahnaasti vastaan. Täydellisessä hiljaisuudessa puheesta ei saanut selvää. Omat sanat puuroutuivat, toisen sanat tipahtelivat äänettöminä pisaroina. Lattia jalkojen alla petti kuin suo, ja yhtäkkiä löytyi kaivattu lepo -
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pyyhkii pois ja paljastaa sen minkä voi,
jälkeenpäin ei tiedä mikä on mennyttä ja mikä tulevaa olla vois...
Mielenkiintoinen runo