Taivas satoi pois,
juuri kun olimme maalanneet sen
valmiiksi
Variksetkin lähtivät kirkuen pakoon,
kun manasit Jumalaa
Luulit saaneesi elämäsi järjestykseen
ja juuri silloin kaikki huuhtoutui pois
nousuveden mukana
Laskin aurinkolasit silmilleni,
sillä en jaksanut katsella sitä vihaa,
sitä surua
Aurinkolasien läpi tämä kaikki oli kauniimpaa,
olisit sinäkin kokeillut
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mukava lukea näin kaunis kesäinen runo!! *kiitos*
todella ihana ja kauniisti kerrottu runo, tapahtumista, hieno tunnelma johon on helppoa tulla
Vou, kaunista tekstiä.
Ihanaa kuvakieltä ja hyviä ajatuksia,
erityisesti pidin tuosta alusta "taivas satoi pois" ja sitten lopusta kun puhuttiin aurinkolaseista. ^^
Upeaa. <3
Voih. Sniiif <3 Siinä oli tunnetta :D...Hieno...Pidin todella paljon!
Voi taivas :o
Tämä on kaunis! <3
Minulla sataa nyt kyyneleitä :')
Tunnetta tekstissäsi, hieno.
Hieno runo! Erityisesti pidän alusta
"Taivas satoi pois,
juuri kun olimme maalanneet sen
valmiiksi"
Upea ! :)
Hieno runo. Hyvää työtä