Ei ne minua halua
rumaa ankanpoikasta,
joutsenten sekaan.
Katsoo kateellisena ystäviään tuo tyttö
Tuo ruma ankanpoikanen
Katsoo joutsenten lentoa
Pääsemättä itse siivilleen.
Ei ne minua kuitenkaan mukaansa ottaisi
Minun kanssani lentäisi
Takaraivossa toisten pilkka ja ilkeät sanat
Kuluu päivät
Viikot
Kuukaudet
Kuluu vuodet
Muuttuu joutsenet
Muuttuu tyttö
Kasvaa pieni ankanpoikanenkin
Joutseneksi
Tietämättään
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunein on se joka ei itse tiedä sitä, hieno satu/runo
Juuri niin siinä käy. :) Kyllä elämä kantaa, ja aina sitä ei huomaa heti, kuinka sitä alkaa ymmärtää. Ja se nimenomaan voi ottaa vuosia. Vuosikymmeniäkin, mutta silti. Kauniisti kirjoitettu.
muuttuu, varmasti, juuri "rumat ankanpoikaset" löytävät tässä elämässä jotain, koska eivät kuvittele liikoja, sen sijaan joutseneksi syntyneen elämä on yhtä tragiikkaa, kurjista nyt puhumattakaan