Nimetön

Hempeä
kuiskaus voisi huijata hereille ja saada sydämen sijoiltaan
kuutamoiltana hiljaisessa huoneessa
pimeässä suloisessa surmanloukussa verhojen huomassa

Lempeä
kosketus voisi havahduttaa ja saada silmät
avartumaan
tähtitaivaan syleilyssä leualta kaulalle kaulalta niskalle
hopeassa hämärässä suruisassa sängyssä kuolleessa nurkassa

Kaunis
hahmosi voisi repäistä minut, pakahduttaa
tunteeni sinua kohtaan laskea hihnoistaan

laskea kamalista kahleistaan
voisi irroittaa ikävästä kaipuusta
Kaunis
sinä

Sinä
sinähän olet vain minun unelmani, toiveeni, rakas illuusioni

Uskomaton
tunne voisi nousta silmiini ja sokaista
kaikesta tehdä kirkasta, uskomattoman
peilikirkasta

Mahdoton
tunne voisi hengittää minusta sisään
minusta ulos
nostaa sinun kauniin siluettisi taivaankannelle
kuunpinnalle
tähtiin

Toteutumaton
pieni rakkaustarinani voisi sykkiä tunnetta
Tunnetta tunnetta
sykkiä irti murheet ikävän
sykkiä eroon kuoleman kaipuun
sykkiä ulos suloiset kyyneleet
Hiljaisuuden.

Mutta sinä sinä
Sinähän olet vain minun unelmani, toiveeni, rakas illuusioni

niin rakas.