Abruzzo

~ Sydämellistä Syntymäpäivää Runoystävälle Toivotan ~

Vahvan pysäyttävästi kirjoitat!

Sulla on tosi upeita, oivaltavia runoja. Menet suosikkeihin.

Puhutteleva hieno runo maanjäristyksistä.
Olen kerran Rodoksella kokenut pienen järistyksen ja se jo oli pelottava.

Syvältä riipaisee tämä.

Luonnon katastrofeja on vaikea ymmärtää.
Hauskaa syntymäpäivää.

Näitä kauheita luonnonmullistuksia on vaikea ymmärtää.

onnea elävälle
syntymäpäivälle

Miten kauheasti perspektiiviämme välillä laajennetaan!

Voin vain kuvitella tuollaisen hetken elämää järisyttävää voimaa. Kyllä silloin varmasti punnitaan kysymystä MIKSI?
Muutamalla sanalla järisyttää runosi maailmaani.

Hyvin osaat kuvata pelkoa ja järkytystä
ja sitä voimattomuuden tunnetta luonnon
myllerryksessä. Surullista.

Tässä runossa on ihan liikaa kommentteja, joten laitan yhden lisää...

Lakeja ymmärtää kuka tahansa niihin alistettu... askel on aina synkkä ikuisuuteen, jos tie toivoon on tukittu.

Kuitenkin... kieltämättä ihan hyvä kokonaisuus. Tuntuen keskeneräiseltä...

Lisää kiitos! :)

Paljon onnea sinulle syntymäpäiväsi johdosta!

hienosti olet sen kirjoittanut, mutta kauheaa se varmasti on joutua luonnonvoimien uhriksi! ^^

Aivan...kuten sota...sitä voi uskotella ymmärtävänsä, mutta tajuamaan sitä ei kykene, kuin joutumalla siihen hallitsemattomaan kauheuteen itse mukaan.

Tällaiselta se tuntuu. Avuttomuuden ja tuskan sekamelskaa. Muistuu mieleen omat sotakokemukset raunioitten keskellä ja elossa.

herkkä ja surumielisen kaunis

Islannissa koin useita maanjäristyksiä, tämä runo onnistuu kuvaamaan sen tunteen osuvasti!

Luonnon voimat kun jylläävät, niin kovin pieni on ihminen niiden kynsissä. Maanjäristykset, tsunami yms. samakaltaiset tapahtumat. Luin koskettavan kirjan pelastuskoiran työstä maanjäristysalueilla. Täällä kotosuomessa on vielä turvallista asua. LÄMPÖISET SYNTYMÄPÄIVÄONNITTELUT SINULLE!

hieno, dramaattinen ja traaginenkin runo. Pidin!

Varjele tok kuitennii, tule pois sieltä tänne ikiroudan ja jääkarhujen turvalliseen syliin.
Sait muutamalla sanalla lietsottua todellisen kauhukuvan, joka olisi järkyttänyt lukijaa ilman punaisella kirjoitettua selitystäkin.

Tapahtuma kaukaa katsottunakin järkyttää, saati olla lähellä, kokemassa..paljon ajatuksia herättävä runosi, kiitos että kirjoitit.

Kaikessa lyhyydessään paljon kertova ja puhutteleva runo tuosta järkyttävästä tapahtumasta. Sinulla on taito tiivistää suuria kokonaisuuksia, siitä runoissasi erityisesti pidän!

Emme täällä pohjoismaissa voi kuvitella mitä imiset saavat kokea maanjäristysalueilla.

kaikkien viimevuotisten tapahtumien nähden, ei voi kuin sanoa sen ,että tämä on yksi muiden joukossa, minusta tuntuu ja on tuntunut jo kauan ,että olisimme astuneet aikakauteen ja tapahtumasarjoihin joiden jälkeen maailmat eivät koskaan ole ennallaan!

elämän ehdottomuus, ajan rajallisuus, on ihmisen elämämä vain kuin ruoho, tahikka kedon kukkanen, turhuuksien turhuus ja tuulen tavoittelua, sanoo Isoo -kirja!
,mutta silti, yksikin ihminen on ainokainen laatuaan!

Vahva runo järisyttävästä tapahtumasta! Paikan päällä kaikki on paljon pelottavampaa ja järkyttävämpää kuin uutisista katsoen.

Vahvasti koskettava runo!

~ Ensi tuli etna mieleen, niin se hirveä
maanjäristys, pienen pienessä hetkessä
tuhoutuu kaikki yli ymmärryksen, luonto
ei tunne armon lakeja, koskettava runo ~

Emme tiedä elämänlakeja, Tyytyminen tähän.
Arvoitusta koko elämä. Koskettava,
Silti Vappua sinulle.

koskettavasti sanailet...

Upea runo :)

Maan alla jumalat heräävät - tai vain kääntävät kylkeä! Me Euroopan omistajat luulemme omistavamme koko maailman ja luulemme hallitsevamme luonnonvoimia. Meitä muistutetaan vähäisistä voimistamme pienuudestamme!