Liekit nuolevat kirjan kansia.
Sivut käpristyvät mustina toisiaan vasten.
Kohta se on ohi.
Kohta nuo pitkät vuodet on kadotettu.
Ehkä se auttaisi unohtamista.
Jäljellä on vain raskaat muistot.
Muistot, jotka painavat hartiat alas,
katseen kohti maata.
Ehkä nekin häviävät ajallaan.
Ehkä eivät.
En saa katsettani irti sivusta,
joka ei ole vielä palanut loppuun.
Ennen kuin liekit saavuttavat sen,
ehdin erottaa sanat:
en halua luovuttaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hyvä runo.
Niin että synkkinä aikoinakin löytyi sisua, se on mielstäni tuon runon tärkeä viesti.