ymmärrys on kuin näkisi meren
ensimmäistä kertaa
tilasin haluttomana
satatuhatta kopiota surkeuksistani
mutta tämä nuora kaulassani
olikin omaa tekoa
mitä sinulla enää on muuta tarjota
kuin avokämmentä
(jonka viivoja joskus osasin tulkita)
työntää pois, lyö kasvoille,
painaa tyynesti kaikki ovet kiinni
mitä minä perääsi enää huutamaan
kantamaan taakkojasi
hahmosi katoaa metsikköön,
jos astun varoen rantaveteen
huomaatko edes jonkin puuttuvan
Selite:
kyllä
styä
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hienovarainen tunnelma runossasi kulkee surun polkua, mutta rikkoutumatta kantaa laulusi. Kiitos tästä.
vahvaa ahdistusta ja epätoivoa koskettavassa runossasi.
Aika ahdistava ja synkkä runo