Purjehdin sinuun

matalaan rantaasi kohahtaa
ihoni aalto
hio kiveni sileäksi
kerää vaahdostani hyväksymisen seppele
nyt tuulee nauravasta lännestä
eivätkä katkeruuden lokit saa saalistamme

jään alla on elämää
selviämme sillä minkä ostimme kesältä
unohda laivanhylyt, kuolleitten merimiesten sielut
purjetuuli tuo uusia
jäidenlähdön jälkeen

liikutan sormea odysseiani kartalla
kaulan juuresta alas tyrskyjen lahdelle
siihen on piirretty
suuren meripedon pää
se vie meidän syvyyden holviin
tai meren taa - uuteen maahan