Nimetön

Idän helmeni,
sinun kauniit silmäsi
niin salaisuuksia ja surua täynnä.

Kannat huiviasi,
uskoasi, taakkaasi
niin kovin ylpeänä.

Olet kauneuden ruumiillistuma,
niin täydellinen, ettei sinuun koskea uskalla
ja sisältä niin valtavan vahva.

Kuitenkin ikivanhat tavat
kahleina,
polttava ikävä tummassa katseessa

ja minä tiedän kuinka
jano minun maailmaani
polttaa sinua.

Aavikon kukkani,
voisinpa antaa
edes pisaran kaipaamaasi
vapautta,

ettet ehtisi Saharaasi kuihtua..