Nimetön

Lasista kotsoo takaisin mies
aikuinenkin?
Pimeästä lasista heijastuu tuo
väsynyt kuvajainen
vuodet silmäkulmissa
eletty elämä suupielissä

Muistaa mies aikuinen
jokaisen arven viillon
kehossaan
tuskan taistoista rakkaudesta
muistaa arvista nyt arvokkaista
eletyn elämän

Arvitta ei selviydy
elämästä
toisilla syvemmät
toisilla kipeämmät
mutta kaikki niitä kantaa