Kahviloissa/
elokuvateattereissa/
kapakoissa/
lukusaleissa/
missä vaan,
milloin vaan
katseesi polttaa noin 450 Celsiuksen verran,
enkä ole moiseen tottunut
edes hiostavina heinäkuun päivinä,
jolloin lämpö säteilee suuresti,
voittamatta koskaan kuitenkaan
sun
ominaislämpökapasiteettiä.
Mutta nyt on syksy ja ehkä
metaforienkin
pitäisi olla sen mukaisia,
siispä:
Haluan suudella sua niin kauan,
että huulet rohtuu.
(Eikä pelkästä tuulesta.)
Tiistai-ilta ja YLE Teema:
Täydellinen dokumenttiääni
toteaa televisiossa
Venuksen olevan
aurinkokuntamme planeetoista,
se kuumin.
Enkä ole yllättynyt, oletteko te?- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pidän lukemaani hyvänä vähän leikkisen ironiselta.
Hieno nimivalinta!
Ja koko runo luotettavaa Sinua, voisin sanoa.
Eli et petä lukijaa tälläkään kertaa.
Nautinnollista!
oi, rakastuin oitis tyyliisi!
aina punaisella kirjoitettuun lopputekstiin (Twin Peaks <3) saakka, koukuttavaa ja kiehtovaa sanailua ja osuvia kielikuvia (huulet rohtuu)
palaan lukemaan runojasi!
En ole yllättynyt. :) Hersyvän mainio runo tämä!
Tulin, yllätyin ja tykkäsin:)Mahtava upeus!
Otsikkoa myöten ihana. Tää on just sellanen runo, mistä mä tykkään :)
No huhhuh!
Tämä oli aika mukaansatempaava kokemus. Tyyli on taidokas. Piirrät lukurytmin taitavasti tekstiä rytmittämällä. :D
Kiitos lukuelämyksestä!
Hienoa kerrontaa! Hauskaa ja nokkelaa. Hyvä hyvä!