Viereesi tähän tulen pettyneenä
En näe, en koe läsnäoloasi
Sinnittelen - epäonnistun.
Ihmisiin tukeutuen ponnistan pinnalle.
Horjahdan,
kaadun ja loukkaanun.
Pettymyksen verho varjostaa kasvoni.
Viileä vesi iholla, samenee näkökenttäni.
Varastaako elämä kutsumuksesi?
Pois minulta on otettu lämpö.
Väljähtynyt on askelteni tahti,
Taaksepäin melkein matkaani taitan.
Unohdan.
Suljen silmät
jatkan eteenpäin
ILO- Missä, ei en sitä muista
SURU - Ei sitä ei enää ole
Pelko?
onko sellaista edes olemassa?
Vastarannalla vilkutan, käännän selkäni.
PISTO!
Viiltävä isku
Mutta ei, en minä kipua tunne,
eihän minuun satu !
Eihän?
Eteenpäin vain, en pysähdy.
Mustasukkaisesti halajat läsnäoloani.
En sitä ymmärrä
En ehdi,
En halua.
(Pelkään salaa)
Varovasti avaudun
riisun kuorta.
Hymyilen, mutta sisällä itken.
Kiire pitää minut onnellisena,
en ehdi ajatella.
Toinen isku,
viilto suoraan rintaani
h e n g i t y s h e i k e n t y y
en nouse
en pysty
kuuleeko kukaan? eikö kukaan?
EN
JAKSA
YKSIN
En enää.
Kelpaankohan enää edes palvelijaksesi?
Nöyrryn
Itken
Romahdan
.
.
.
Nousen ylös!
Ei...
minut NOSTETAAN ylös
Puetaan puhtaisiin , uusiin vaatteisiin.
minua juhlitaan !
Miksi?
Koska olin kadoksissa, ja nyt olen löydetty
ja saan jatkaa matkaani
Amen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
