Kaunista ja uuttaa
Elämä oli villiä,
kiersin paikasta toiseen.
En nähnyt menneisyyttä,
en nähnyt tulevaisuutta.
Vauhti oli mittaamaton,
joskus elämä hetkessä on.
Yhtenä hetkenä,
seisoit siinä.
Pysähtyi aika,
vaelsi elämä silmissäin.
Ohikiitävän hetken,
menneen ja tulevan näin.
Sinä aamuna,
kirjoitin omaa historiaa.
Oli tuttua ja turvallista,
kaunista ja uuttaa.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| henrik j toloppanen | Nuoruus on jäänyt taa | 10.3.2015 | 2 | Runo |
| henrik j toloppanen | Nimetön | 6.3.2015 | 0 | Runo |
| henrik j toloppanen | Joulua | 25.12.2014 | 3 | Runo |
| henrik j toloppanen | Hetki | 19.11.2014 | 0 | Runo |
| henrik j toloppanen | Kaunista ja uuttaa | 5.11.2014 | 6 | Runo |
| henrik j toloppanen | Nimetön | 4.11.2014 | 3 | Runo |
| henrik j toloppanen | Herään | 18.10.2014 | 6 | Runo |
| henrik j toloppanen | Kirjoittamisen mitta | 18.10.2014 | 0 | Runo |
| henrik j toloppanen | Kivi päällä sydämen | 3.10.2014 | 0 | Runo |
| henrik j toloppanen | Älä vie tätä ikävää | 24.9.2014 | 0 | Runo |
Kommentit
tunnelmaa täpö täysi
Tässä istua jäsötän ja tekstejä näytölle väkerrän.
Lämpö leviää runon lopussa lukijaan, hyvä runo
Kaunis, hyvä runo
tosi hieno !
Tuli mieleen kuvaus vaellusvuosista, jolloin sitä ihminen hakee paikkaa itselleen ja kun sen löytää, toisen ihmisen rinnalta, elämänvirta tyyntyy ja laantuu uomiinsa.