Niinä päivinä
kun yksinäisyytesi oli
minunkin yksinäisyyttäni hiljaisempaa
tiesimme kumpikin tuskan
pahemman kuin sätkään käärityn onnen
poltteen kurkussa
ja vielä pahemman silmissä
Minä en silloin
välittänyt juurikaan ihmisistä
kuinka olisin voinut,
kun kumarsin narsistia sisälläni
ja suuntanani oli
liiallisuuden sublimoituminen
merkityksetömäksi turhuudeksi
rajoista tuli rajattomia
Silti niinä öinä
sinä olit ainoa
pysähtynyt hetki
hidastuneet kuvat
merkityksettömien pyörremyrskyjen
valottomien katseiden
sekamelskassa
me vain olimme
rikki raastuneita
toistemme liiallisuudesta
salatusta rakkaudesta
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vahvaa, suorastaan raakaa...rikkirepivää tekstiä ja silti....kaunista.
Mukaansa vievä kerronta kielikuvineen :c)
*huoh*
Niimpä..
Upeaakin upeampaa tekstiä. Koskettavaa ja kipeääkin.
Menneen analysointia taas kerran niin että saan kylmiä väreitä. Ei voi katua sitä mikä on kuitenkin joskus ollut "kaikki".