Ku vanhoi filmei kelaa,
kyyneleet pakostaki silmii palaa.
Ei niit hetkii haluis muistaa,
mut pakko on
ku tuttu ääni kuiskaa:
muista niit aikoi ku oltii nuorii
ja kykemättömii sanoihi suorii.
En vaa tiiä miks muistoist ei voi luopuu,
sillo vois vaa paremmin jos pystyis päästää irti,
ehk pääsis takas ruotuu.
Tekee vaa nii pahaa miettii näit juttui,
niit lauseit,
katseit tuttui.
Selite:
en tiiä oikeesti ;S
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kiva kuulla että tykkäsit,itse katselen joitakin vanhimmista runoistani vähän häpeillen,vaikkei kehitys niin valtavaa ole ollutkaan:)Mutta joka tapauksessa,kiva että olet kokeillut eri tyylejä,osaat riimitelläkin hienosti!