Poikalapsi

Surun murtamana,
perheen poikalapsi ainoa,
ravaa kahden kodin väliä,
äiti raataa kotona,
isä ryyppää joka päivä.

Vuosia myöhemmin,
poika koki helvetin,
äiti löysi rakkaan,
isä ryyppäsi itsensä hengiltä.

Isä tuhkattiin.
Uurna edelleen takan reunalla,
nyt poika syyttää kaikesta itseään,
ja äiti halaa poikaa kertoen: tätä rakastaa.

poika yksin itkee,
ja huoneessaan kitaraa soittaa,
äiti tulee oven taa, jatkaa kuuntelemista,
poika huomaa äidin ja huutaa.
Milloin suru ja tuska katoavat?

Äiti avaa oven
ja pojan viereen istahtaa,
poika hiljaa kysyy,
mikä voi enää oloani helpottaa
äiti kuiskaa hiljaa pikkusisko tekee tuloaan.

isän hautajaisista tänään neljä vuotta
ja sisko täytti vuoden

se sama poika on nyt kuudentoista,
toisen asteen opinnoissa,
opettajan tytär,
katse kuin enkelillä,
hymy kuin äidillä,
poika miettii pitäisikö lähestyä.

Äidin ja isän ero muistuttaa
siitä ettei mikään ole ikuista.
Pelko vie jalat alta.
Ajatus yksinäisyydestä,
pahentaa pelkoa

Tytär opettajan,
viimeisenä koulupäivänä
tarttui poikaa kädestä,
kysyen jatketaanko matkaa tästä yhdessä?