Silmät ovat sielun peili?

Katsoin peiliin.
Säikähdin.
Takaisin katsoivat silmät,
jotka olivat täynnä surua ja tuskaa.
Tulevaisuus,
pelkkää mustaa.
Ei tätä oloa voi kukaan kestää.
Kumpa voisi vain kaiken pestä.
aloittaa alusta.
Missä ovat ne ennen niin iloiset ja nauravaiset silmät?
Missä pieni lapsi,
täynnä elämän riemua?
Missä varttuva nuori
voimaa puhkuen?
Sitä mistään,
mä enää löydä en.
Missä on mennyt vikaan?
Miksi olen päätynyt tähän tilaan?
Missään ei näy pois pääsyä.
Tulevaisuus,
ehkä. Jossain kaukana.
Saavuttamattomissa.
Mistä löytää voisin elämänilon takaisin?
Ehkä silloin olis kaikki taas paremmin.
Ehkä;
missään en näe varmuutta.
Ei tämä ole enää uutta.
Ehkä Jumala yrittää auttaa,
läheisten ja ystävien kautta.
Miksi tämä ei ala jo helpottaa,
aina vain päädyn samaan paskaan.
Pitäisi vain yrittää luottaa,
saada tulevaisuus näyttämään valoisammalta.
Missä tien pää?
Missä helpotus?
Totta puhuen,sitä odotan,voimat loppuen.