jotain liian suurta

viikon odotin tätä,
ruokaa, hyvää ruokaa,
nyt, voisin hyvin olla syömättä.

*
*
*

huokaisen syvään.

on niin hiljaista..

seinäkelloni tasainen tikitys kaikuu
huoneeni tyhjyydessä.

23:02


olen istunut tässä lattiallani jo kaksi tuntia.

tuijotan seinää, kohdistamatta katsettani mihinkään.
närpään mattoni rikkinäistä reunaa,
niinkuin se mitään hyödyttäisi.

auta minua

suljen silmäni...

*
*
*

...tunnen lämpimän ilman tunkeutuvan huoneeseeni.
kuulen, kuinka "reason" alkaa soida ympärilläni.

en voi olla hymyilemättä.

avaan silmäni.
olette vierelläni,

te kaikki.

niin iloisina,
juuri sellaisina kun muistin

kiitos..

hätkähdän hereille.

vilkaisen kelloa.
puoli kaksi.

olin nukahtanut lattialle.
tunnen kuinka kyynel vierii poskelleni.

nousen ylös ja menen sänkyyni.

pian, on huominen,
pian, koittaa toinen samanlainen päivä
ja pian, vielä kolmaskin.