Löysin itseni vieraalta lattialta
liian tutussa sikiöasennossa.
Pään laelta vatsan pohjaan kivuliaassa krampissa.
Puolitoista tuntia yksin pakkasessa
etsien sitä kipinää joka sytyttää liekin.
Sormen päät kohmeisena junaa odottamassa,
kahdessa yössä ja laskuhumalassa
opin taas samat itsestään selvyydet,
tatuoin ne sieluuni, se sattuu aina yhtä paljon.
Älä luota.
Älä usko.
Älä rakasta.
Älä pelkää.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
joskus sitä ihminen murtuu eikä tahdo enään uskoa parempaan...mutta kuten todistetusti sekin voi olla harhaa, kaikki voi muuttua hetkessä, aika voi parantaa ajanmyötä kun vain siihen oikein uskoo ja toivoo...
Sanonta "kaikella on tarkoitus" ehkä se päätee tai sit ei mutta ei kannata heti ainakaan luovuttaa vaikka kuinka sattuu ja vaikeaa olisikin....hyvä runo =)
Pidin tästä. Jotenkin erikoinen "raavas" tyyli kirjottaa, kaunistelematta. Luot kuvan hyvin lukijan mieleen, minulle ainakin. Kiitos. Suosikkeihin menee.
ja myös aika parantaa. koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. ja silti ihmisen kuuluu uskaltaa yhä uudelleen. pienet ilot piristävät. kliseen makuisia totuuksia. toimivia silti.
joskus sitä ihminen murtuu eikä tahdo enään uskoa parempaan...mutta kuten todistetusti sekin voi olla harhaa, kaikki voi muuttua hetkessä, aika voi parantaa ajanmyötä kun vain siihen oikein uskoo ja toivoo...
Sanonta "kaikella on tarkoitus" ehkä se päätee tai sit ei mutta ei kannata heti ainakaan luovuttaa vaikka kuinka sattuu ja vaikeaa olisikin....hyvä runo =)
Pidin tästä. Jotenkin erikoinen "raavas" tyyli kirjottaa, kaunistelematta. Luot kuvan hyvin lukijan mieleen, minulle ainakin. Kiitos. Suosikkeihin menee.
ja myös aika parantaa. koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. ja silti ihmisen kuuluu uskaltaa yhä uudelleen. pienet ilot piristävät. kliseen makuisia totuuksia. toimivia silti.