Ainutlaatuista

Se aamu kun heräsin vierestäsi, avasin silmät ja katsoin untasi. Olit niin suloinen. Minun olisi tehnyt mieli katsoa sitä pidempään. Olin itse nukkunut yön todella huonosti, kiitos huonojen tyynyjen. Yritin silti vielä nukkua, mutta asiaa ei auttanut se, että oli valoisaa. Nukahdin silti uudelleen.

”Iltapäivä, päätä särkee. Ehkä viidestoista kerta, kun käyn nukkumaan”

Heräsin jossain kohtaa siihen kun pompit ylitseni, varmaan käydäksesi jossain. En muista. Esitin nukkuvaa. Kun tulit takaisin, olisin halunnut, että olisit tullut ihan viereen kiinni. Kun lopulta ”heräsin” ja katsoin sinuun niin olin ihan myyty. Kurkistelit sieltä peiton alta ja katselit mua suloinen ilme silmissäsi.

”Sydämesi lyönnit korvissani kuulen vieläkin.Enkä hiljaisuuttakaan voi enää kuunnella ilman sua.”

Katseltiin siinä vain toisiamme ja halusin niin kovasti suudella sinua. Huomasin etten ollut ainoa jolla oli sama asia mielessä, huomasin sen silmistäsi. Viereisessä huoneessa pojat alkoivat heräilemään, ja toinen heistä laulamaan jotain omaansa. Revettiin nauruun samaan aikaan. Kyselit miten olin nukkunut, ja kerroin että huonosti tyynyjen takia. Sanois höpsöksi ja että olisin voinut lainata sinulta tyynyä. Aamu meni siinä missä muutkin, melkein heti lähdettiin takaisin juna-asemalle viemään mut sinne, ja sieltä kohti kotia. Yritit suostutella mua vielä jäämään, lähtemään joihinkin pippaloihin käymään. Enhän mä uskaltanut. Olin niin ihastunut suhun, ja pelkäsin mitä vielä humalapäissäni olisin tehnyt.

”Tähdenlentoja. Voinko toivoa, ettei yksinäisyys oo mun osa”

Se oli se ainoa kerta, kun olisin voinut pettää poikaystävääni, jota rakastin. Mutta rakastin sinua enemmän. Rakastan vieläkin. Autossa soit Krakan-tähdenlentoja kappale, ja se nostattaa vieläkin kyyneleet silmiini, kuten siellä autossa. Matka oli todella hiljainen, ja purin huultani etten olisi alkanut itkemään.

En olisi antanut itselleni ikinä anteeksi, jos olisin pettänyt poikaystävääni, vaikka enhän minä sitä hänelle olisi kertonut. Hän oli muutenkin mustasukkainen erityisen läheisistä väleistämme. Olinhan hänelle kertonut mukamas menneistä tunteistani sinua kohtaan.

Muistan aina sen iltaisen tyynysodan, minulla oli niin hauskaa, vaikka voititkin. Tunteeni kasvoivat vain lisää.

” Silmäluomet umpeen turvonneina, tahtoisin palata takaisin, aloittaa uudelleen. Eihän miehet itke, en minä ainakaan. En tiennyt aiemmin kuinka koskee, kun sydän tekee kuolemaa”

Vaikka enhän minä mies ole. Mutta ehkä näin parempi. Jäin poikaystäväni kanssa, ja sinä menit takaisin kotiisi. Ei siitä olisi tullut ehkä mitään, kaukosuhteet ei ikinä toimi. Mutta mun sydämessä on aina ollut, ja aina tulee olemaan paikka sua varten. En ole kertonut ennen tätä iltaa todellisista tunteistani sinulle, tosin en kertonut että tunnen samoin vieläkin. Eikä pidäkkään. En halua tuhota tätä sidettä, tätä ainutlaatuista ystävyyttä. Nyt sinulla on oma tyttö, samalta paikkakunnalta. Minä erosin poikaystäväni kanssa. En sinun takiasi, minä ja poikani kasvettiin vain erilleen. Rakastin häntä, rakastan vieläkin, mutta tiedän että pärjään kun sinä olet minun tukenani. Olet minun oma pelastava enkelini.

”Sulkisit silmäni, näkisin paremmin, peittäisit korvani, kuulisin selvemmin. Ikävän keskellä sirpaleita kokosin.
Sulkisit silmäni, näkisin paremmin, peittäisit korvani, kuulisin selvemmin. Silmät suljin ja hiljaisuuteen vajosin”