Hän käänsi selän,
mennäkseen pois.
Mutta sitten järkeäkään
ei enää mulla ois.
Ajattelematta
häntä kiskoin.
Tule luokseni takaisin.
Säälimättä
minä astioita viskoin.
Sua rakastan,
älä mene pois.
Sua tarvitsen,
muita ei Mulla ikinä ois.
Kerran sä petit,
minä en,
mut silti sua aina tarvitsen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Eipä ollut yhtään hassu. Sellaista se rakkaus on, vaikka toinen tekisi mitä, silti rakastaa ja on valmis antamaan anteeksi...
Kiitos arvostelusta ^^
Olikin ilmeisesti tuuria, tavallisesti tuntuvat menevän kirjaimet ihan miten sattuu.
Hyvin kaunis runo..:D pidin todellakin tästä..:D <3 tsemppiä tuleviin runoihin..