hohto huudon halussa
kaarnan viiltokohdissa
oman juuren halkomista
kiiltomaalin survomista
arpikudoksen sälyttämiseen
selkärangan taittamiseen
kunnioituksen haihduttua
sydän alkaa rapistua.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
hohto huudon halussa
kaarnan viiltokohdissa
oman juuren halkomista
kiiltomaalin survomista
arpikudoksen sälyttämiseen
selkärangan taittamiseen
kunnioituksen haihduttua
sydän alkaa rapistua.
Runoilija | Runon nimi | Luontipäivä | Kommentteja | Kategoria |
---|---|---|---|---|
sateen varjo | Joitakin vuosia | 10.3.2014 | 0 | Runo |
sateen varjo | Nimetön | 1.4.2013 | 5 | Runo |
sateen varjo | Nimetön | 21.9.2011 | 4 | Runo |
sateen varjo | Nimetön | 1.5.2011 | 4 | Runo |
sateen varjo | Nimetön | 13.3.2011 | 1 | Runo |
sateen varjo | Nimetön | 11.1.2011 | 1 | Runo |
sateen varjo | Nimetön | 28.11.2010 | 3 | Runo |
sateen varjo | Nimetön | 21.11.2010 | 6 | Runo |
sateen varjo | tilkkuja taivaalla | 26.10.2010 | 2 | Runo |
sateen varjo | öisen avaruuden aallot | 25.10.2010 | 1 | Runo |
Kommentit
Ei mikään helpposelkoinen itsestään selvyys ole tämä runo. Saa lukea moneen kertaan ja vielä uudestaan ja aina se on erilainen merkityksiltään, mutta sehän kai on juuri hyvän runon tarkoituskin.
Ihmismielen murtamisesta omien tarkoitusperien toteutumiseksi, mielestäni nuo neljä lausetta antavat selvän viitteen.
Kun se viimeinenkin kunnioitus on häipynyt on sydänkin jo jonkin verran taistelussa kärsinyt.
Hyvä ja vahva runo syvistä tunteista ja niiden uudesta sysimustasta väristä.
Kiitos vierailustasi.
Ja lupaahan ettet koskaan survo runoa roskalavoille! Upeaa tekstiä <3
Kerrankin joku runo vetää ihan hiljaiseksi. Ja äärimmäisen taitavasti ja kauniisti sanarikastettu runo! Oikeesti on! :)