Minut saatiin jäälleen kiinni,
käsistä veivät minut luotasi.
Kädethän minut pettivätkin,
tai oikeastaan sormenjälkeni.
Niitä onnistuu olemaan aina kaikkialla,
vaikka pyrkisin olemaan kuinka huolellinen.
Käteni ei vain tykkää hanskoista.
Muut eivät näe minussa, kun varkaan.
Peilissä minä näen sormeni jäljet.
Sinäkin näet ne,
mutta enemmän välitit minun näkemisestäni.
Kolmen kuukauden jälkeen näet minut vapaana,
mutta et tiedä kuinka pitkään.
Selite:
Runosuoneni virtasi pikkusen tänä aamuna. Saa nähdä tuleeko se virtaamaan pikkusen seuraavinakin päivinä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kuin ote taparikollisen päiväkirjasta. Huvittava runo päällisin puolin, mutta on tässä jotain synkkääkin. Ehkä omat ajatuksesta runonsinästä joka jää odottamaan toisen vapautumista (mitä ilmeisemmin jälleen) eikä tiedä milloin toinen taas sortuu.