Kyyneleiden riivaama

Minä kuljen hämärässä,
annan pimeän laskeutua ylleni.
Taakkanani eilinen,
ristinäni huominen.
Sanoillani ontto kaiku,
suolaiset virrat kasvoillani,
turhia.

Ei löydy helpotusta kivusta,
ei pelastusta rukouksilla.
Olen surenut itseni kuiviin,
murheilla kovertanut sieluni
palasiksi.

Ohitseni kävellään,
vaikka vuodatan sydämeni verta.
Toivoni maahan lyödään,
vaikka tukea pyydän.
Pelko kuiskii sisälläni.

Elämä opettaa,
kokemukset sen paljastaa,
vihdoin sen itselleni myönnän.
olen yksin painajaisteni keskellä.