ei elämää ei mäittä selviä
niin ylä kuin ala pitää niissä telmiä
välillä ilmaantuu eteesi tummia pilviä
jollei tuuli enää auta niin siristä silmiä
kun avaaat ne jonakin kauniina päivänä
huomat sen taasen ei lopu täält ikinä
ilo ja suru vaaan niit on vaan kestettävä
oppia ottaa ja virheitä estettävä
toivoa uskoa et löytyy se sydän
jolle ikuisesti kirjoitan avulla kynän
Selite:
pitkästä aikaa yksin pötkötellessä kynä liikkui tähän tahtiin..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Näinhän se menee:On ylä ja alamäkiä. ja kyllä se sydänkin vielä löytyy,jolle voit kirjoittaa:)