Joskus kuvittelen auttavani häntä viiltelemään,
istumme sylikkäin lattialla nojaten seinään,
olen seinän ja hänen välissä,
jotta hänen on hyvä olla sylissä,
viillän tyttöön lyhyitä viiltoja,
en mene liian syvälle ihoon
ja välttelen valtimoita,
tunnen hänen poskensa omaani vasten,
maistan huulillani hänen kyyneleiden suolaisuuden,
itken äänettömästi hänen kanssaan,
hän on jo turtunut kipuun ja on aivan hiljaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pelottavan kaunis runo..
Melko monitulkintainen, ja se ehkä on yksi tämän hienouksista. Hienoja sanoja ja kuvauksia.